Heinäkuun viides

Heinäkuun viides

tullaan muistamaan Sarkolassa pitkään. Kun ilmoista puhutaan, tullaan se muistamaan eräänä ääripäänä vedentulon suhteen. Viitisen tuntia sadetta ja vettä koko kesän edestä! Jonkun mittariin kertyi 120 milliä, jonkun toisen 135 ja yksi tulos peräti 165 milliä. Kun sellainen vesikerros kuvitellaan joka paikkaan Sarkolan kylässä ja lähiympäristössä ja moninkertaiseksi vesimassaksi muuttuneena, voi arvata sen voiman, millä se raivaa itselleen menoväylää. Ei siinä
riittänyt tierumpujen nielut hörppäämään moista vesimäärää, vaan vesi teki uudet väljemmät väylät tierumpujen viereen vieden maat ja sorat mukanaan jättäen ne, vauhdin alavilla mailla hidastuessa, liettämään ja täyttämään ojanpohjia.

Teistä katoviat sorat paljastaen karun kivisen tienpohjan, jota ihmiset sukupolvien ajan ovat pikkuhiljaa parannelleet. Ensin kärrypoluksi ja sitten vähitellen nykykoneita ja –autoja kantaviksi teiksi. Saivat sitä Vähä-Ruoholan Marko ja muut sorakuskit tehdä reisun jos toisenkin täyttääkseen uudelleen veden uraamat tiet ajokuntoisiksi.Kaivurimiehet ja lapiomiehet työllistyivät myös useiksi päiviksi tierumpujen ja ojien korjauksissa. Liettyneiden ojien perkaamisessa riitti puuhaa useiksi viikoiksi, kun vesien lopullisesti laskiessa nähtiin tulvan tuhot. Niemojoki kasvoi melkoiseksi vesireitiksi ja kesällä pienenä lirinä virtaavat ojat paisuivat joiksi ja koskiksi. Niissä kulkivat kesämökkilaiturit, halkopinot ym.
irtaimisto vaihdilla kohti Kulovettä, isompien jäädessä ankkuriin mylly- ja sahapatoihin. Eroosiokin oli varmaan suurempi kuin vuosikymmenessä normaaliolosuhteissa.

Onni onnettomuudessa oli ajankohta, jolloin vedenpaisumus meitä koitteli. Viljellyt pellot kestivät parhaiten tähän aikaan kasvukaudesta, jolloin viljan juuristo vankasti ankkuroi kasvin paikoilleen. Toisaalta korsi oli vielä tanakkaa, keskenkasvuista, ja kesti lakoontumatta. Tekemättä ollut heinä sai pesun, joka alavimmilla mailla oli ns. savikylpy. Tulvan hellittämisen jälkeen tehty heinä olikin paikoin aivan maan tahrimana pölyävää ja niitä pöyhiessä olisi happilaitteet olleet tarpeen.

Lisäksi kaikennäköiset ajopuut, risut, purkit ja purnukat sekä maaaines peittivät ojien ja joenrannan reunaviljelmät korjaamattomaan kuntoon. Muutamasta paikasta hävisi piha kokonaan tulvaveden ottaessa pihan läpi reittinsä vieden pihasannat mukanaan. Jossain paikassa kaivo täyttyi turhankin täyteen, upottaen vesipumpun ja polttaen moottorin. Lisäksi katto saattoi vuotaa sellaisesta kohtaa, missä vuotoa ei ennen oltu havaittu. Kellareissa uivat viimeiset viimevuotiset mehupullot ja kaikenlaista muuta seurausta tuli ilmi vasta myöhemmin, jonka saattoi laittaa heinäkuun viidennen piikkiin.

Se, joka oli juuri lannoittanut heinämaansa, sai tehdä työn uudelleen, sillä ensimmäiset lannoitteet lihottivat korkeintaan
ulpukoita Kulovedessä. Jollainlailla tilanne piti hyödyntää, joten lauantai-illan kauniissa auringonpaisteessa allekirjoittanut päätti lähteä Veeran, Aleksin ja Eriikan sekä naapurin Eevan ja Elinan kanssa uimaan suopellon lähes metriseen veteen. Samaan paikkaan, jossa emolehmät edellispäivän kaikessa rauhassa viettivät ja josta jo viikon kuluttua tehtiin loput heinät!

MJ