Kynttilänjalkakekkerit Päivölässä 7.9.

Elokuun loppupuolella posti toi meidänkin perheelle kutsun syysiltapäiväkekkereille Päivölään. Syynä juhlaan oli seitsemän vuotta sitten alkanut perinne, jossa Suoniemen maa- ja kotitalousseura lahjoittaa jokaiselle kylään syntyvälle vauvalle kynttilänjalan ja kynttilän. Meidänkin lapsemme, Liisa 6v ja Lassi 4v, ovat aikanaan kynttilätervehdyksen saaneet, ja niinpä sinä syksyisenä sunnuntai-iltapäivänä Oli aihetta juhlaan.
"Pellemäisten" tervetulotoivotusten jälkeen saimme huomata, että tuttu Päivölän sali oli muuttunut satumetsäksi, jossa hauskat siili- ja rnyyrämuorit jo hääräsivät; ja olivat suunnitelleet meille ohjelmaa. Aluksi istuuduimme kaikki oman kannon nokkaan ja katselimme keitä kaikkia juhlaan oli saapunut. Satumetsä täyttyi pienistä ja vähän isommistakin juhlijoista. Alkulaulujen ja -leikkien jälkeen jokaisen juhlijan päähän sovitettiin pupupäähine ja matka satumetsän poluille saattoi alkaa. Näimme paljon metsän asukkaita. Rohkeimmat eläimet olivat tulleet uteliaina meitä katsomaan, mutta arimmat kurkkivat puun takaa ja jos oikein varovasti kurkisti puun oksistoon, saattoi löytää linnunpesän, jossa oli pieniä munia.
Matkan varrella saimme pallokentältä mukaamme ilma-pallot ja kalalammelta jokainen sai onkia itselleen saaliin. Luulen, että jokaisella tärppäsi, taisi joku kastellakin itsensä lammikon vedessä. Vielä hetki laulettiin ja leikittiin yhdessä Siilimuorin (Nokian srk:n nais- ja perhetyöntekijä Mari Peltoniemi) ja Myyrämuorin (ohjaaja Tarja Keskitalo) kanssa. Sitten jo maistuikin mehu, pulla ja ässäpipperi.

Lapsille juhla oli tärkeä, se oli juhla heitä varten. Lasten juhlailo on aitoa. On riemu, kun saa kavereitten kanssa hyppiä, juosta ja vähän pelleillä, tai vaikka pamauttaa ilmapalloja. Uskon, etta kaikille juhlijoille jäi mieliin hyvä muisto.
Myös meidän Lassille, vaikka syystokkurassa oleva ampiainen onnistuikin pistämällä yllattämään, pullaa syövän pikkupojan.

Eeva-Liisa