Joulunviettotapoja 1890-luvulla

Ennen joulua valmistettiin makkarat, kynttilät ym. Kynttilät valmistettiin siten, että sula lampaanrasva (tali) laitettiin korkeaan puuastiaan ja se kuumaan vesipataan, jolloin tali pysyi sulana. Tähän sulaan taliin kastettiin paksua pumpulilankaa niin monta kertaa, että halutun paksuinen kynttilä saatiin.

Joulukalja valmistettiin toisin paikoin jo paljon ennen joulua, jotta se ehtisi tulla tarpeeksi väkeväksi. Mutta vain harvoissa taloissa oli väkevää kaljaa, useimmat tyytyivät tavalliseen kaljaan.

Joululeipomisetkin vaihtelivat hyvin paljon. Rikkaimissa paikoissa oli nisupullaa paljon, mutta paljon oli niitä, jotka näkivät valkeaa leipää vain jouluna. Niinpä kertoja muistaa isänsä antaneen jouluostoksia varten 3 mk. Tällä rahalla sai 2 kg vehnäjauhoja, ½ kg kahvia, 1 kg sokeria. Ei siitä liikoja herkkuja 9-henkiselle perheelle tehty.

Jouluaattona käytiin saunassa, miehet ensin, naiset sitten. Saunan jälkeen puettiin puhtaat vaatteet ylle ja käytiin joulupöytään. Jouluateria aloitettiin virrellä ja ruokailun aloitti perheen päämies. Aloitettiin rosollista (sallatista), oli lipeäkalaa, ohran kryynipuuroa ja rusinasoppaa. Näin ei ollut kuitenkaan joka joulu. Usein puuttui lipeäkala ja rusinasoppa, mutta oli voita ja lihaa, joita ei aina päivittäin ollut pöydässä eikä aina pyhinäkään.JouluevankeliumiJa tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.

Ruokailun jälkeen veisattiin ja luettiin jouluevankeliumi. Seurasi joulupukin vuoro. Se ei kuitenkaan käynyt kaikissa kodeissa, vain harvoissa. Lahjat olivat vaatimattomia.

Joulupäivänä lähdettiin aamulla aikaisin kirkkoon, sillä kirkonmeno alkoi tavallisesti jo kello 6. Kirkko oli usein tupaten täynnä. Seurattiin tarkasti penkkijärjestystä, asetettiin omatekoinen kynttilä palamaan.

Kirkosta pois tullessa syntyi tavaton kilpa-ajo. Joulupäivänä oltiin kotona, veisattiin ja luettiin, vasta Tapanina mentiin kylälle. Silloin käytiin tavallisesti sukulaisissa ja oltiin vapaammin kuin joulupäivänä. Tavallisesti pidettiin myös yksi pikkupyhä ja käytiin kyläilemässä.

Suoniemeläisä sananlaskuja:

- Tulis joulu, että sais yälläkin syärä
- Jonse jouluna o olemista, ei sitte koskaan
- Jouluna puuroo ja lipeekalaa, joulu jälkeen sualasärki
- Jouluks tarttee ottaa ämmä ku tuli hyvä pernavuasi
- Uuteen vuoteen mennessä, puolet talven lumista

- Tammikuussa talvi tapansa näyttää
- Ensin pirtti ja takka, sitten vasta akka
- Joulu tulla jollottelee Kuloveten jäällä, junttakakko kainalosa voita hiukan päällä

Kirjoittaja Jaakko Alanen 1950-luvulla
Kertojana Hilja Alanen s. 1886