Pönttöjä liito-oraville

Meidän kaikkien tuntema Olavi Sorri ahkeroi kesällä 1997 Nokian seudun riistanhoitoyhdistyksen pönttötalkoissa Äijävainaanvuoren ampumaradalla. Olavi sorvautti paikalle vuokratulla pönttösorvilla pienen kuorma-autonsa lavallisen erikokoisia pönttöjä, jotka ovat löytäneet paikkansa Sarkolan metsistä.

Kottaraispöntön kokoiset pöntöt Olavi oli suunnitellut mm. liito-oravia varten. Niinpä ripustimme näitä pönttöjä viime syksynä noin 30 kpl lähinnä Vahalahden sekametsiin, jossa liito-orava on ollut vakituinen asukki. Olavi oli tehnyt pönttöihin erinomaiset huopakatot, joten pöntöt ovat pitkäikäisiä.

Asiantuntijana pönttöjen ripustamisessa meillä oli Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja varatuomari Pirkka Lappalainen. Hän on hankkinut tietoja liito-oravan elintavoista, jotka ovat monilta osin tutkijoillekin vielä tuntemattomia.

Tarkoituksemme on selvittää, onko Sarkolan liito-oravakanta pysynyt edelleen voimissaan, vaikka luontaiset pesäpuut ovat vähentyneet ja elinympäristökin muuttunut. Liitooravahavaintoja on muulla tavalla miltei mahdoton tehdä, koska se liikkuu pääosin yöllä.

Liito-oravamuistoja

Minulle liito-orava on ollut tuttu jo nuoruudesta alkaen. Tapasin ensimmäiset liito-oravat Vahalahdessa isäni Hovin mäntyyn ripustamista kottaraispöntöistä n. 25 vuotta sitten. Sen jälkeen liito-oravat tulivat tutuiksi Vahalahdessa isäni ja sittemmin itse ripustamieni pönttöjen harvalukuisina, mutta vakituisina asukkaina. Hauskimmat liito-oravamuistoni liittyvät nykyisin Suoniemen
metsästysseuran omistuksessa olevan ja Päivölän yläpuolella sijaitsevan vanhan kesäasuntomme pihapiirissämme pesineen liito-oravaperheen elämään. Pöntöstä lähteneet liito-oravan poikaset harjoittelivat pihapuissa liitolentoaan melko huonoin tuloksin. Mentyämme seuraamaan niitä aivan lähelle, kiipesi yksi poikasista veljeni jalkaa pitkin ylöspäin joutuen toteamaan, että kiipeilypuu oli aivan liian lyhyt ja liikkuva.

Tapasin nuoruusvuosina liito-oravan kymmeniä kertoja, myös eräistä vanhoista haavoissa ja koivupökkelöissä olleista koloista. Joissakin pöntöissä liito-orava pesi useana vuonna peräkkäin. Liito-oravan jättää jälkeensä vaaleanruskeat pienet papanat esim. pöntön katolle, josta myös satunnaiset vierailut on helppo tunnistaa.

Liito-oravan elintavat

Liito-oravan parhainta elinympäristöä ovat vanhat kuusivaltaiset sekametsät, joita Sarkolassa on vielä pystyssä joitakin hehtaareja. Myös lehtipuustoiset pellonreunat, järvenrannat sekä puronvarret ovat liito-oravan vakituisia asuinpaikkoja. Ravintonaan liito-orava käyttää koivun ja lepän hedenorkoja, puiden lehtiä, vihreitä kuusenkäpyjä, marjoja ja koivun siemeniä. Myös männyn silmut ja kukinnot kelpaavat liito-oravalle. Liito-oravan elinpiiriä ei tarkoin tunneta. Koiraat liikkuvat ilmeisesti pitkiäkin matkoja, silloin kun niillä ei ole vastuuta poikasista. Naaraat voivat asua samassa metsässä ja jopa samassa kolossa vuosia. Nuoret liito-oravat voivat puolestaan liikkua kilometrien matkoja elinpaikkaa etsiessään.

Liito-oravanaaras synnyttää yhden tai kaksi poikuetta kesässä. Yleensä pesueessa on kaksi tai kolme poikasta. Pesä on joka puolelta vuorattu tavallisimmin katajankuorella, hienolla heinälla tai naavalla. Pöntössä ei asukasta näe katon avaamalla, koska pesä on vuorattu myös päältäpäin. Pesäpuuta koputtamalla liito-orava voi tulla kurkistamaan häiritsijää. Liito-orava voi kuitenkin siirtää pesueensa uuteen koloon, jos se tuntee olonsa uhatuksi.

Mikäli tapaat liito-oravan omasta pihapuustasi tai pöntöstäsi, soittelepa minuile (0400 633 408) tai Olavi Sorriile (3405 056). Aiomme raportoida havainnoista Sarkolan kyläläisen tulevissa numeroissa.

Mika Ala-Uotila