Ruolahden Randellit osa1

Randellin torppa

Randellit, Taavetti ja Iita, saapuivat Ruolahteen vuonna 1897. Taavetti Ville Villenpoika oli syntynyt 1872 Mouhijärvellä Selkeen virkatalon Tuomiston torpparin Ville Randellin ja tämän vaimon Eeva Vilhelmiina Taavetintyttären poikana. Oltuaan muutamissa mouhijärviläisissä taloissa tössä hän pestautui vuonna 1896 Karkun Palvialan kylän lsoharsun taloon rengiksi. lita Aleksandra oli syntynyt samana vuonna kuin Taavetti, mutta Suoniemen Sarkolan kylän (silloin) Hoikkalan torpassa nimeltä Kalvi. Hänen vanhempansa olivat Juho Kustaanpoika ja Justiina Antintytär. Palveltuaan eräissä suoniemiläisissä taloissa hän oli myös muuttanut vuonna 1896 Karkkuun, Vähäharsun taloon piiaksi. He olivat saapuneet miltei saman päivänä: Taavetti 21.11. ja lita 23.11. Pariskunta vihittiin seuraavan vuoden syyskuussa ja joulukuun puolessa välissä he muuttivat Suoniemelle.

Nuoripari pestautui aluksi Ruolahden Lintaselle piiaksi ja rengiksi. Heidän kaksi ensimmäistä lastaan, isäni Kalle ja setäni Niilo, syntyivät Lintasella. Piian ja rengin asema ei isovanhempiani nähtävästi tyydyttänyt, vaan piti päästä käsiksi torppaan. ”Tälläi vuosimiehenä ei oikein saa mitään. Ei pääse niinkuin yrittään. Mutta torpassa saisi kokoon enemmän,” kuten Koskelan Jussikin asiaansa perusteli kirkkoherralle. Ja niin tapahtui, että Taavetistakin tuli pappilan torppari ja litasta torpan emäntä.

Randell:in torppaRandell:in torppa n. vuodelta 1925Suoniemen pappilalla, tarkemmin sanottuna kappalaistalolla nimeltä Laurila, oli sata vuotta sitten ennestään kaksi torppaa Laakso ja Wälimäki; jälkimmäinen tunnettiin myös nimeltä Virtanen. Seurakunnan rippikirjat eivät sisällä mitään tietoa siitä, että isovanhemmistani olisi tullut torpan raivaajia. Taavetti ja lita näet mainitaan Laurilan kappalaistalon osastossa ”työmiehet ja ittelliset”, toisin kuin kahden muun pappilan torpan kohdalla, joilla oli rippikirjassa oma sivunsa. Randellin torpasta,sen raivaamisesta ja asukkaista sekä naapureista on runsaasti perimätietoa. Mutta varmemmaksi vakuudeksi esitän torpankontrahdin jäljennöksen, joka kuuluu seuraavasti:

”Wuokravälikirja.
Allekirjoittaneiden kesken on seuraava vuokravälikirja päätetty:

1) Työmies David Wilhelm Willenp. Randell ja vaimonsa Ida Aleksandra
saavat asuakseen ja viljeltäväkseen Suoniemen kappalaistaloon
Laurilaan kuuluvasta Lehmihaasta sen kulmanteen, mikä rajoittuu
Wälimäestä Laaksoon menevään tiehen ja toiselta puolen
Suoniemiläisten ja Ruolahtilaisten niittyalankoon.

2) Polttopuuksi saa torppari käyttää maassa olevaa romupuuta talon
haltijan osoituksen mukaan.
3) Yhtä lehmää ja yhtä vasikkaa saa torppari käyttää talon metsässä;
jos hän haluaa pitää enempi karjaa, niin on sen laitumesta ja
laidunvuokrasta erittäin suostuttava talon haltijan kanssa.
4) Huoneiden rakennuksestaja ylläpidosta pitää torppari itse huolen. Ne
huoneet, mitkä hän mahdollisesti tekee talon metsästä,
jäävät torpparin poistuessa taloon; mitkä hän taasen rakentaa
omista aineistaan, siihen talon metsää käyttämättä, pysyvät edelleen
hänen yksityisomaisuutenansa. Rakennusaineen ottamiseen on
torpparin kussakin eri tapauksessa pyydettävä talonhaltijan lupa, sekä
noudatettava niitä määräyksiä, joita talonhaltija tai talonrakennus-
oikeus siinä kohden mahdollisesti antaa.
5) Weroa tekee torppari yhden miehenpäivä viikossa kautta vuoden
sekä kymmenen (10) apupäivää kiireimpänä työaikana
talonhaltijan ilmoituksen mukaan. Wuosina 1901 ja 1902 - Uudesta
vuodesta alkaen - tekee torppari kuitenkin vain puolet sano-
tuista määristä sekä v. 1900 vain kuusi (6) apupävää; kaikki talon
ruuassa.
6) Wuokrasopimus kestää neljäkymmentä (40) vuotta, lukien 14
päivästä Maaliskuuta 1900 samaan päivään 1940.
7) Yllä olevaan välikirjaan haetaan läänin Herra Kuvernöörin vahvistus.
Ylläoleviin ehtoihin olemme tyytyväiset ja sitoudumme niitä
noudattamaan, asianomaisen vahvistuksen saatua.
- Suoniemellä, 28 p. Huhtik. 1900.

K. Hallio
Kappalainen Suoniemellä.
Todistavat:
Johan Pajunen

Taavetti Randell

Elias Salminen
Sahantyömies.
(puum.)

Jäljennöksen yhtapitäväksi alkuperäisen kanssa todistavat, Suoniemellä 24. p. Marrask. 1900.
Johan Pajunen
Juha Lintanen”

Kontrahdista nakyy muun muassa, että Taavetti osasi kirjoittaa nimensä. Sopimuksen tarkoittama pinta-ala oli noin viisi hehtaaria täyttä metsää, johon peltoa oli raivattava ja kuokittava. Kun torppa kaksikymmenluvun alussa lunastettiin ja lohkottiin itsenäiseksi, siihen lisättiin viitisen hehtaaria metsää kontrahdissa mainitun tien pohjoispuolelta. Isäni muistelun mukaan maa-alalla kasvoi suuria puita; kaatamisen ja pienimisen on sen aikuisin välinein täytynyt olla ankaraa työtä. Mutta se oli suhteellisen kivetöntä ja viljelyksen kannalta sopivaa savimaata, kuten vuosien mittaan ilmeni. Torpan vuokrana suoritettu taksvärkki lienee tarkoitettu kohtuulliseksi siinä mielessä, että aluksi oli rakennettava pirtti ja talousrakennukset sekä kuokittava jonkin verran peltoa, ennenkuin edes jotenkin olisi voinut elää kituuttaa.

Taavetti kävi mahdollisuuksien mukaan, etenkin talvisin, töissä sikäli kuin niitä oli, tukki- ja halkometsässä, Siuron sahalla tai Nokian ”tunnelityömaalla”. Silti Taavetti ja Iita eivät koskaan saaneet ”kokoon enempää”, mikä ilmenee mm. siitä, että Randellin pesue sai ennen kansalaissotaa usean vuoden aikana kunnan asiakirjoihin merkinnän ”köyhiä”. Kansalaissota katkaisi väkivaltaisesti isovanhempieni elämän huhtikuun lopulla 1918. ”Kalunkirjoituksesta” selviää, että pesän varat olivat velkojen vähentämisen jälkeen 330.84 silloista markkaa, millä summalla olisi saanut osteltua yhden lehmän.

Seppo Randell