Mua pyyrettiin kertoon Sarkolasta
Mua pyyrettiin kertoon Sarkolasta. Ja miälelläni mää kerronki. Mää oon täälä aina asunu ja tunnen kaikki vanhat kyläläiset. Viime vuasina tänne on muuttanu niin paljo uutta ja nuarempaa väkee, etten mää enää niitä ihan kaikkia tunne, vaikka oonki koittanu vähä kysellä ja kattella… Emmää millään pahalla, mutta onhan se mukava tiätää kylän asioista!
Kaikki alkuperäset kyläläiset taitaakin olla sukua keskenään enempi tai vähempi. Ei sillon ennen emäntää lähretty naapurikylästä hakeen, kun omalla kylälläki oli hyviä. Se oli sitä aikaa kun kuuluttiin Suaniämeen, kylällä oli joka toisessa talosa kauppa, pankki tai posti, kaikilla oli elukoita, eikä maanviljelijöitä ollu EU polkenu paperiläjien alle. Nyt ei o enää kauppaaka. On onnesa toi kyläkoulu ja uusi päiväkoti. Niistä sitte piretäänki kiinni kynsin ja hampain eikä anneta kaupunkin herrojen viärä niitäki. Kauppa-autoki joskus kävi. Ny käy enää kirjastoauto. Kymppiautolla ja koulupusseilla pääsee Nokialle. Mutta kaikilla on omat autot ja kännykät ja intternetit. Vaikka ei täälä kaiken maailman mokkulat joka paikasa kuulu.
Nii ja käyhän täälä jäätelöauto. Tididididi, tididididi, tidi, tidi, tidi! Ja vesiputket on luvattu vetää. Sitten ne käy tua Päivöläsä tsumpaamasa perjantaisin ja nuaret kokoontuu kans Päivöläsä. Lapsille on puuhakerho ja seurakunnan kerho ja vähä vanhemmille tytöille on toi käsityäpiiri Neulat ja nypylät. Seurat järjestää kesätapahtuman, pikkujoulut, lounaita ja muita tilaisuuksia. Jääravit on ny ollu melkein joka talvi ja niissä onki kauheesti ollu väkee. Kyläläisiä ja ulkopualelta.
Täälä saa kylä erelleen apua naapurista. Ja on monenlaista yrittäjää ihan täsä kylällä. Mullekki on monenlaista piäntä remonttia tehty ja polttopuita tuatu. Naapuri auraa ja hiakottaa tän mun pihatiäni talvella ja raivas vähä puskia tosta takapihalta. Ja kylä määki käyn sitte tua Päivöläsä vähä perunoita kuarimassa ja auttelemassa kun on jotain kylän juhlia. Siä on niin mukava, kun on joka ikästä ja kuulee vähä asioita.
Elukoita täsä ei enää o monesakaan paikkaa. Ennen oli lehmä joka talosa. Mutta on noita luannon elukoita. Rusakoita ja peuroja tulee ihan pihaan. Ja supia. Ja näin mää ketunki tosa yks ehtoo. Jouttenet praakuu enempi ku lokit ennen vanhaan. Marjamettä on tosa heti talon takana. Ja on se noille omillekkin elukoille mukava, kun pääsee tohon pihaan juakseen. Mullakin on pari kissaa ja tua ne hiirestää kaiket päivät. Mulla on täsä muutenki tätä tonttia sen verran, että lapsenlapset tykkää kun saa pelata täsä mitä vaan. Ihan pihasa. Ei niillä siä kotonansa voi mitään ku kerrostalosa asuvat. Toi mun vävyni on kylä semmonen, että se makais tosa riippumatosa vaikka koko kesän! Mutta kylä mää sille oon sitte koittanu kaikkia pikku hommia keksiä. Käytiin tua kirkon viäressä mattoja pesemäsä ja autoja se koppuloi tua vanhasa navetasa sitte aikansa kuluks. Kukkapenkkini mää pöyhin itte, mutta pernamaalle se saa mennä. Ja ehtoisin se krillaa ja veneilee ja viä muakin naapurikylään Kutalan kasinolle!
Kylä mää syksystäki tykkään. Ensimmäiset kuulaat pakkasaamut, tähtitaivas ja ruskan värit! Siinä on kulttuuri- ja perinnemaisemaa parhaimmillaan! Mutta on sitte niin pimeetäki. Mulla ei o täsä katulamppuja, ne on vaan tua ihan kylällä. Kuraa tulee sisälle ja eilen oli taas semmonen myteri, että sähköt vilkku ja välkky ja meni juur pois ku mun piti kattoo Salkkarit. Kylä ne sitte taas takasi tuli, mutta jäi multa iso osa näkemättä! Ei ne yleensä kavvan o pois, mutta kylä kynttilät taikka taskulamppu tarttee olla saatuvilla. Ja aina jos on luvattu kovaa tuulta ni mää otan vähä vettäki varoiks vatiin. Sama se vähä on kesällä noitten ukkosten kans. Sillon tarttee kans ottaa johrot seinästä ja vähä vettä varoiks. Viime syksynä, kun oli se kovempi myrsky, ni tohon tiällekki kaatu kauhee puu. Joku kyläläinen sen oli siittä sitte sahannu ja siirtäny pois. Kun ei ne kaupunkinmiähet tänne kans sitte yhtäkkiä tu, jos jotain tommosta on.
Noi tiät täälä on melkein ku vanhoina hyvinä aikoina. Aina niitä luvataan korjata, mutta rahat loppuu juur ennenku meiän tiän remontti pitäs alkaa. Nuaret kyllä ajaa lujaa, vaikka on niin paljo monttuja ja kuappia ja kuraa. Ja talvella noi muutamat kohrat tuiskaa aina tukkoon heti ku vähäkin on irtolunta. Mutta hyvin täälä on ny viime vuasina aurattu. Ja heijjastimet tarttee sitte aina olla! Siittä mää aina muistutan noita nuariaki! Se on halpa henkivakuutus! Ja on täälä viä semmonen hajumuisto vanhoista hyvistä ajoista, kun tota sontaa ajetaan pelloille keväin-syksyin. Kylä siinä sitte pari päivää on ihan airot hajut! Ei parane pyykkejä pitää sillon pihalla. Ja niillä on niin isot koneetki nykyään, että ei parane tua ihan kuinka vaan kulkee keskellä tiätä, vaikka täälä pääasiassa onki rauhallista ja hiljanen liikenne. Ei o ruuhkia eikä liikennevaloja!
Emmää ny muuta osaa sanoo. Tervetuloo tänne vaan! Multa saa aina kysyä sitte. Ja niillä on kai siä veislookissaki semmonen Sarkola-ryhmä. Siältäki voi kysyä, että minkälaista täälä on. Mutta niin mukava täälä on, emmää kumminkaan minkään kotooni lähre!
Vilhelmiina
