Huu-uu huu-uu

Tossua toisen eteen ja kohti metsänreunaa. Kaksi paikallista lintumiestä, Mattila ja Sorri, kaksi koulutettua rengastajaa ja joukon jatkona pari kamera kaulassa etenevää muuta kulkijaa. Suuntana huuhkajanpesä ja siellä odottelevat poikaset. Keväällä sattumalta löytyneessä huuhkajanpesässä tapahtui odotettu ja onnistunut perheenlisäys ja kaksi poikasta, uros ja hieman suurempi naaras saavat renkaat jalkaansa ja pääsevat mitoillaan mukaan tilastoihin.

Pesälle saavuttaessa emolintua ei näy missään, mutta poikaset ovat rauhassa pesän vieressä ihmettelemässä saapuvaa joukkoa. Näillä kynsilliä on hyvä tarttua saaliiseen. Onneksi rengastajan käsi ei huuhkajan mielestä ole saalis.Asiaankuuluvat nokan napsuttelut ja sähinä kertovat, että vieraat eivät ole kaikkein toivotumpia. Mieluummin poikaset olisivat ottaneet vastaan emon mukanaan hiiriä tai myyriä, tai ehkä jonkin lokinkin kun pienestä jyrsijäkannasta ei riitä kaikille halukkaille ruoaksi. Poikaset ovat jo aika isoja, koiras hieman pienempi kuin naaras, mutta molempien voimakkaissa jaloissa olevat kynnet herättävät kunnioitusta. Nokka ja kynnet ovatkin kuulemma jo lähellä täysikasvuisen linnun vastaavia.

 

Tottuneet rengastajat ”lukevat” maastosta, että samalla paikalla on ainakin edellisvuonna pesitty. Luita ja sulkia on pesän ympärillä. Paikka on huuhkajalle sopiva ja mikäli alue ei pusikoidu liiaksi niin lintu mahdollisesti jatkaa siellä pesintäänsä. Emolintu tarvitsee tilaa liitäessään pesäänsä, sillä sen siipiväli saattaa olla 180 cm.Vielä täman ikäisinä poikaset kulkevat maata pitkin kävellen, mutta kohta siivet alkavat kantaa. Huuhkajan reviiri on parin kilometrin luokkaa, eli kyllä nämäkin poikaset halutessaan löytävät Sarkolasta kotinsa. Eli kun aikuinen mies levittää kätensä niin huuhkajan siipiväli ei jää siitä jälkeen, komea on tuo tuimakatseinen lintu.

 

Toinen linnuista saa myös radiolähettimen nilkkaansa, jotta linnut voidaan vielä muutaman viikon kuluttua paikantaa. Silloin ne etsitään maastosta jossa ne kulkevat vielä maata pitkin ja ne saavat selkäänsä gps-paikantimen samalla kun radiolähetin poistetaan. GPS-paikantimet kiinnittää espanjalainen tutkijaryhmä joka tekee tutkimusta pöllöjen liikkumisesta ja käyttäytymisestä. Sarkolalaiset linnut pääsevät siis espanjalaiseen tutkimukseen mukaan – Sarkolasta maailmankartalle, tai ainakin Espanjan kartalle. Huuhkajat tosin pysyttelevät Sarkolassa kaikkien meidän riemuna, jotka ihastelemme kevätöisin kuuluvaa huhuilua: huu-uu huu-uu.Höyhenpeite on poikasella vielä untuvaa, mutta silmien väri, nokka ja kynnet ovat jo kuin aikuisella linnulla, tai ainakin ilme.